Elämän pieniä iloja

Tämän blogin päivittäminen on taas jäänyt huolestuttavan vähälle. Pahoitteluni siitä. Sen sijaan on tullut reissattua melkoisen paljon. Sunnuntaina palasin Taizésta, jossa vietin taas vajaan viikon. Koska reissuni alkaa jo lähestyä loppuaan, ajattelin tänään jakaa teidän kanssanne vähän matkan aikana koettuja pieniä iloja, des petits plaisirs de la vie, kuten täälläpäin sanotaan.  Lisäsin jokaiseen lauselmaan myös paikan, jota se kuvaa.

Elämän pieniä iloja:

Les Arénes de Nîmes

Vaeltaa vuorilla tuntikausia yksin eksymättä ja ihailla talven jälkeen heräävää luontoa (Grenoble).

Rupatella ystävällisen miehen kanssa raitiovaunussa kielellä, jota ei vielä kunnolla hallitse ja tulla ymmärretyksi (Grenoble).

Huomata, että väärinkäsityksistä huolimatta kaikki yleensä järjestyy parhain päin (Lyon).

Ihailla syvänsinistä järveä ja sen taustalle piirtyvää valkohuippuista vuorijonoa linnan huipulla seisten (Annecy).

Carcassonne

Päättää äkkipikaa lähteä Pariisiin tapaamaan ystävää, jota ei ole nähnyt ikuisuuksiin ja lentää hänen kanssaan kaupungin yllä (Pariisi).

Lähteä viikonlopuksi tuulettumaan laskettelureissulle ja huomata rakastavansa itselleen uutta lajia (Autrans).

Barcelonan ranta

Syödä crêpesejä ainoana asiakkaana pienessä merihenkisesti sisutetussa ravintolassa ja saada ainutlaatuisen hyvää palvelua, sekä maittava ruokaa (Vent d’Ouest, Mâcon).

Hiljentyä luostarissa tuhansien muukalaisten keskellä ja kokea sanoinkuvaamatonta yhteyttä (Taizé).

Nähdä Geneve-järven aallot Maailmankauppajärjestön päämajan ikkunasta (Geneve).

Avignonin silta

Viilettää alas lumihuippuisten vuorten ympäröimiä, silmänkantamattomiin jatkuvia alppirinteitä uuden japanilaisen ystävän kanssa (Alpe d’Huez).

Syödä maailman parasta porkkakakkua ja siemailla oikean baristan valmistamaa café lattea Pariisista saapuneen ystävän kanssa (Café Mokxa, Lyon).

Cluny

Viettää aikaa Suomesta vierailulle tulleiden perheenjäsenten parissa jylhissä vuoristomaisemissa (Chambéry).

Huomata, että Avignonissa on paljon muutakin kaunista nähtävää kuin maailmankuulu silta (Avignon).

Istua puistonpenkillä auringosta nauttien, kun vanhempi mies alkaa jutella kanssasi ja yrittää naittaa sinut pojalleen, jota et tule koskaan näkemään, koska sinun täytyy valitettavasti ehtiä tunnin päästä lähtevään junaan (Nîmes).

Lyon

Katsella nostalgian valtaamana Titanicia aiemmin keväällä matkallasi tapaamasi tytön kanssa tämän kotikaupungissa (Toulouse).

Seistä keskiaikaisen kaupungin muurilla ja katsella alhaalla levittäytyvää punatiilistä kattomerta (Carcassonne).

Lyon

Syödä jäätelöä Plaça Reial –aukiolla, suihkulähteen reunalla istuen, auringon paisteessa (Barcelona).

Kävellä rantahiekassa ja istua sitten kivelle katselemaan aallot huuhtovat vähitellen jälkesi pois (Barcelona).

Tuijottaa junan ikkunasta matalikossa vapaana kahlaavia satoja vaaleanpunaisia flamingoja (junamatka Barcelonasta Lyoniin).

Käydä katsomassa ranskankielinen elokuva japanilaisen ystävän kanssa ja huomata, että pysyy kärryillä valkokankaan tapahtumista (Lyon).

Japanilaiset puutarhat, Toulouse

Istua yliopiston kirjastolla lukemassa tenttiin, kun joku koputtaa yllättäen olalle ja pyytää syömään alakerran kahvioon (Lyon).

Napata tenttikirja kainaloon ja lähteä kahvilaan opiskelemaan tuoremehulasin ja juustokakun ääreen (Raconte Moi La Terre, Lyon).

Esitellä itselleen rakkaaksi tullutta asuinympäristöä ystävälleen ja huomata, että hänkin ihastuu valon kaupunkiin (Lyon).

Lähteä hetkeksi pois kaupungista ja huomata, miten paljon raikkaampaa ilma oikeasti on maaseudulla (Pérouges).

Mur des Canuts, Lyon

Astella sisään upouuteen ostoskeskukseen, ihailla sen virtaviivaista arkkitehtuuria ja löytää putipuhtaat saniteettitilat (Lyon, Confluence).

Paeta hetkeksi todellisuutta rauhan tyyssijaan (Taizé).

Se tunne, kun komea ruskeasilmäinen ja kiharahiuksinen poika hymyilee sinulle valtaistuimeltaan, äitinsä sylistä (Lyon).

Istua Rhône-joen varrella kesäauringon paisteessa ja lukea Fileas Foggin seikkailuja kaukomailla (Lyon).

Todeta, että aika käy vähiin ja nauttia täysin siemauksin viimeisistä hetkistä tuttuja kulmia kierrellen (Lyon).

Pérouges

Yritin asettaa lauselmat aikajärjestykseen, jotta saisitte ainakin jonkinlaisen käsityksen siitä, missä kaikkialla olen käynyt matkan varrella. Ensi viikon puolivälissä suuntaan Ranskan etelärannikolle ja sen jälkeen palaan vielä pariksi päivää Lyoniin, josta jatkan suomalaisen ystäväni kanssa matkaa Dijonin kautta Pariisiin ja sieltä Suomeen. Toivon ennättäväni vielä kirjoitella ainakin yhden tekstin ennen rannikolle lähtöä, mutta en mene siitä takuuseen.

LYONLIKE

Heipsan pitkästä aikaa! 

Tiedän, että edellisestä blogikirjoituksestani on kulunut luvattoman paljon aikaa ja olette varmasti kärsimättömänä odottaneet seuraavaa päivitystä matkani varrelta. En lupaa tälläkään kertaa kovin pitkää kirjoitusta, koska kello on jo paljon ja pitää mennä kohta nukkumaan, jotta jaksan nousta aamulla aktiivisena luennolle. Kellojen siirtäminen kesäaikaan varasti vieläpä viime yönä yhden tunnin kallisarvoisesta ajastani täällä, joten kiirettä pitää.

Jaoin taas tekstin pariin osioon. HorsdeLyon kertoo matkustelusta Lyonin ulkopuolella, OnlyLyon taas tutkimusretkistäni uudehkossa kotikaupungissani.

HORSDELYON

Viimeisin kirjoitukseni kertoi lomamatkastani. Sen jälkeen en olekaan pahemmin käynyt Lyonin ulkopuolella. Pari päiväreissua on kuitenkin tullut tehtyä. Ensimmäinen suuntautui Geneveen. Itse kaupungista en kuitenkaan paljoa päässyt nauttimaan. Ihailin maisemia vain linja-auton ikkunasta, sillä olin mukana lyonilaisten toisen vuoden oikeustieteilijöiden opintomatkalla WTO:hon ja EU:hun. WTO:ssa meille luennoi vanhempi mieshenkilö, mutta en ymmärtänyt puheesta paljoakaan. Sen sijaan tuijotin haltioituneena kokoussalin ikkunasta levittäytyvää Geneve-järven aaltoilevaa pintaa. Ilmeisesti puhe ei ollut kovin kiinnostava myöskään ranskalaisten opiskelijoiden mielestä, koska puolet heistä nukkui luennon aikana.

WTO:n jälkeen käväisimme syömässä meteorologian laitoksella ja jatkoimme sitten matkaamme EU:n salaiseen maailmaan. EU:sta meille luennoi useampi henkilö. Kyseistä luentojen sarjaa oli helpompi seurata, koska luennoitsijat eivät olleet alkuperältään ranskalaisia. Mukana luennoimassa oli myös suomalainen Mikko, jonka kanssa en harmi kyllä päässyt juttelemaan.

Päivän aikana ei tapahtunut mitään kummempaa ja jäin kaipaamaan vapaa-aikaa Genevessä, jotta olisin ehtinyt kiertää vähän kaupunkia. Täytyneekin palata sinne toisen kerran.

Toinen päiväretkeni suuntautuikin taas laskettelemaan. Lähdimme matkaan yhdessä japanilaisen kämppikseni kanssa. Hän on lasketellut Japanissa pienestä pitäen, joten rinteet ovat hänelle tuttua kauraa. Varasimme matkamme Skimanian kautta, joka järjestää halpoja laskettelureissuja Lyonista yhden tai useamman päivän ajaksi. Lähdimme liikkeelle Lyonista jo puoli kuuden aikaan aamulla ja suuntasimme kohti Alpe d’Huezin rinteitä.

Perille Alpeille saavuimme ennen puolta yhdeksää ja lähdimme suoraan rinteisiin. Keskus oli valtava, joten päivän aikana ehdimme kiertää vain murto-osan rinteistä. Kokeilimme myös Saronnea, maailman pisintä rinnettä (16km), tosin aloitimme noin kymmenen kilometrin kohdalta. Rinteen alkupää oli merkitty rinnekartassa mustalla (todella vaikea) ja se oli sitä vielä kymmenenkin kilometrin kohdalta pari kilometriä eteenpäin. Selvisimme kuitenkin koko rinteen alas asti kunnialla, muutamaa kaatumista lukuun ottamatta. Söimme puolelta päivin hyvin ja loppuiltapäivästä olimme jo sen verran väsähtäneitä, että istahdimme hetkeksi kahville. Oli mukavaa jutella japanilaisesta kulttuurista ja harjoitella samalla ranskaa. Puoli kuuden maissa lähdimme lopulta linja-autolla takaisin Lyoniin. Matkanjärjestäjä yritti viihdyttää reissaajia ranskalaisilla vitseillä, vaikka bussilasti halusi vain nukkua. Kyydissä olleet ranskalaiset mutisivatkin keskenään, että kyseinen herrasmies voisi jo lopettaa satuilunsa. Minä sen sijaan tiirailin ulos ikkunasta matkan varrella näkyneitä upeita maisemia. Lopulta vitsit loppuivat ja nukuimme hyvin loppumatkan.

ONLYLYON

Kylmänkin talven jälkeen koittaa kevät. Niin myös täällä Lyonissa. Viimeisen kuukauden aikana ilma on lämmennyt huomattavan nopeasti ja nyt ulkona jo vihertää, kukat kukkivat ja linnut laulavat. Viikonloppuna lämpötila hipoi jo hellelukemia ja ihmiset kävelevät ulkona shortsit jalassa. Täällä on yhtä lämmintä kuin Suomessa yleensä kesäkuussa.

Viime viikkojen aikana olen yrittänyt tutustua paikallisiin nähtävyyksiin ja onnistunutkin mielestäni kohtuullisen hyvin. Olen vihdoin vieraillut muutamaan kertaan Fourvièren katedraalissa, jossa en ollut käynyt sisällä kahden ensimmäisen kuukauden aikana, vaikka se sijaitsee aivan vieressäni. Samalla kukkulalla katedraalin kanssa sijaitsee myös gallo-romaaninen amfiteatteri ja museo. Olen pyörähtänyt teatterilla muutamaan kertaan, mutta itse museoon en ole vielä eksynyt. Onneksi on vielä aikaa.

Toinen kohde, jonka olin aiemmin jättänyt vähemmälle huomiolle, on Parc de la Tête d’Or –puisto. Sielläkin olen nyt vieraillut parina viikonloppuna. Puistossa on valtava ja upea jättimäisine lampineen. Siellä on myös ilmainen eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha. Viimeksi mainittu tosin aukeaa vasta huhtikuussa, joten täytyy käydä puistossa myös myöhemmin. Eläintarhasta voin todeta sen verran, että se on harvinaisen monipuolinen varsinkin siihen verrattuna, että se on ilmainen. Sieltä löytyy perusapinoiden ja lintujen lisäksi muun muassa kirahveja ja norsuja.

Tänä viikonloppuna täällä Lyonissa vieraili suomalainen ystäväni, joka on tällä hetkellä vaihdossa Pariisissa. Paikkasimme hänen kanssaan vielä kolmannen aukon, joka minulla oli Lyon-sivistyksessäni. Kävimme siis boheemimmalla Croix-Roussen alueella kävelemässä ja tutustumassa paikallisiin vintage-myymälöihin, sekä paikallisten valmistajien tuotteisiin. Kiipesimme myös ylös Croix-Roussen rinteelle, josta oli mukavat maisemat alas keskustaan.

Kevään mittaan Lyonissa  näkyy yhä selvemmin myös ranskalaisten liikunnallinen aktiivisuus. Pyöräilijöitä ja juoksijoita riittää joka nurkassa. Olen itsekin innostunut juoksemisesta, mutta en edes yritä juosta ylös kaikkia yli 500 porrasta, jotka johtavat Fourvièren kukkulalle. Paikallisille tuo porrasjuoksu on kuitenkin yleistä. Itse suosin kuitenkin jokirantaa. Olen käynyt juoksemassa myös Parc de la Tête d’Orissa, mutta se vaatii melko paljon aikaa, koska puisto sijaitsee toisella puolella kaupunkia kuin asuntoni. Olenkin ajanut sinne Velov –kaupunkipyörällä, joita saa vuokrattua päiväksi eurolla käyttöönsä. Ne ovat huippukäteviä ja helppokäyttöisiä. Siis ehdottomasti yksi parhaista tavoista nähdä kaupunkia.

Sen lisäksi, että olen tutustunut kaupungin nähtävyyksiin, olen myös tutustunut lisää paikalliseen ruokakulttuuriin. Olen löytänyt pari ihanaa kahvilaa ja kokeillut erilaisia paikallisia ja etnisiä ruokia ravintoloissa. Kulinaristille Lyonin ravintolat tarjoavatkin takuuvarmasti mahtavia elämyksiä. Pääasiassa syön itse kuitenkin asuntolalla itse tekemääni ruokaa ja välillä Cafeteriassa yliopistolla sitä, mitä sattuu olemaan tarjolla.

Paikallisiin opiskelijoihin on harmittavan vaikea tutustua pintapuolta syvemmin, mutta olen kuitenkin viettänyt jonkin verran aikaa heidänkin kanssaan. Tänään olin erään kristillisestä opiskelijajärjestöstä tutun tytön synttäreillä ja asuntolassa juttelen aina välillä paikallisten opiskelijoiden kanssa, sillä heistä monet opiskelivat oikeustiedettä samassa yliopistossa kuin minäkin. Lisäksi olin viime maanantaina katsomassa elokuvateatterissa ”Nos Plus Belles Vacances” erään japanilaisen tytön kanssa ja yllätyin positiivisesti elokuvan erinomaisuudesta. Suosittelenkin lämpimästi katsomaan kyseisen elokuvan, jos satutte törmäämään siihen.

Nyt riittävät jaarittelut tältä erää. Toivotan teille hyvää yötä ja painun pehkuihin. Yritän lisäillä kuvia lähiaikoina, mutta tänään julkaisen vain tämän kirjoituksen.

Lomailua luostarissa

Eglise Saint Pierre

Blogini päivittyy taas pitkästä aikaa kuulumisilla täältä Ranskanmaalta. Olen ollut viimeisen viikon ajan kipeänä kuumeessa, joten en ole vielä kunnolla päässyt nauttimaan ihanan keväisestä ilmasta, joten ensi viikolla täytyy yrittää viettää aikaa ulkona senkin edestä. Nyt olo on jo onneksi parempi, kunhan ei mikään jälkitauti iske. Toivottavasti ei, sillä perjantaina olisi luvassa matka Geneveen WTO:n konttoriin ja EU:n delegaatioon. Lisäksi lauantaina olisi tarkoitus suunnata laskettelemaan lähelle Mont Blancia japanilaisen seinänaapurini kanssa.

Hiihtolomaviikon vietin siis Mâconissa ja Taizé-luostarissa hiljentymässä. Mâcon oli sievä ranskalainen pikkukaupunki, jonka kiersi hyvin vajaassa päivässä. Saavuin kaupunkiin jo aamulla ja kävelin ympäriinsä kauppojen ja kahviloiden ollessa vielä suljettuina. Käväisin myös joen toisella puolella, mutta siellä oli vain asuinrakennuksia ja muutama ravintola. Joki toi kuitenkin tunnelmaa kaupunkiin. Söin mukaani evääksi tuomani banaanin joen rannalla istuen ja palasin sitten takaisin toiselle puolelle.

Mâcon

Kiertelin pienen matkalaukkuni kanssa mukulakivisillä kävelykaduilla ja käväisin parissa museossa. Kummassakaan ei ollut minun lisäkseni muita vierailijoita. Alle 26-vuotiaana pääsin kumpaankin sisään ilmaiseksi. Kiersin ensin Lamartinen museon, jossa oli pieni kokoelma taidetta. Ursulinien luostarin museossa oli melko paljon nähtävää ja taideaarteita, mutta ainoana vierailijana oli hiukan ahdistava olla, sillä museovahdit vaikuttivat siltä, että he olisivat halunneet sulkea paikan jo hiukan aikaisemmin kello 12 ”siestaa” varten, mutta minun takiani he joutuivat odottamaan varttia vaille 12 asti.

Ursulinien luostari

Syömässä kävin taivaallisessa Crêperie Crêperie Vent d'ouest:ssa, jossa söin alkupalaksi kanipatéeta. Pääruuaksi ja jälkipalaksi söin tietysti maailmankuuluja crêpeseja ja nautin täysin siemauksin. Ravintola oli sisustettu merihenkisesti, joten eräs nimeltämainitsematon suomalainen ystäväni olisi ollut varmasti aivan innoissaan kyseisestä paikasta.

Vietin hiukan aikaa myös shoppaillessa, sillä en ole ikävä kyllä ehtinyt pahemmin harrastaa vaatekaupoissa käyntiä Lyonissa. Lopuksi menin vielä hetkeksi istumaan ihanaan kahvilaan, jossa oli tarjolla vaikka mitä herkkuja. Söin suklaaleivoksen ja lueskelin hetken koulupapereita. Sitten olikin aika hypätä linja-autoon ja suunnata Taizéen.

Taizé

 Viikko Taizéssa oli mahtava ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Luostarissa oli yhteensä 1000 vierailijaa, joista 500 oli portugalilaisia. Niinpä minunkin pienryhmässäni oli kolme portugalilaista tyttöä. Tutustuin myös moniin itävaltalaisiin, saksalaisiin ja hollantilaisiin, mutta erityisen hauska sattuma oli, että Taizéssa oli lisäkseni toinenkin suomalainen. Hänkin oli tietysti Turusta! En ollut puhunut suomea miltei kuukauteen ja aluksi tuntuikin oudolta puhua omaa äidinkieltä kasvotusten jonkun kanssa. Hassua, miten nopeasti sitä tottuu käyttämään pelkästään vieraita kieliä.

Rauhalliset rukoushetket, lähes meditatiiviset laulut ja omat vaelteluni Taizé-kylän ympäristössä toivat toivottua vaihtelua normaaliin hektiseen elämänmenooni. Oli ihana taas huomata, miten aika pysähtyy Taizéssa ja kaikki on niin tyyntä. Kenelläkään ei ole kiire minnekään ja silti asiat hoituvat. Pitkistä ruokajonoista selvittiin hyvin talven pakkasillakin ja parakit olivat sopivan lämpöisiä nukkumiseen, kunhan vain laittoi tarpeeksi vaatetta päälle.  Ruoka Taizéssa oli yksinkertaista, mutta hyvää ja yleensä sitä sai myös lisää, kun kaikki olivat hakeneet oman annoksensa.

Hiljaisuuden laakso Taizéssa

Luostarin seesteisen tunnelman ja upeiden maisemien hellimänä halusin kokea vielä syvemmän hiljaisuuden ja rauhan. Niinpä vietinkin loppuviikon hiljaisuudessa, retriitin kaltaisissa oloissa. Minun lisäkseni hiljaisuuden keskellä viikkoa aloitti myös viisi muuta tyttöä. Meillä oli omat raamattuopetukset, jotka piti läheisen Amegnyn kylän luostarista tullut nunna. Vietimme päivämme puhumatta, söimme yhdessä pienessä huoneessa klassisen musiikin soidessa taustalla ja lopun aikamme vietimme miten parhaaksi katsoimme. Osallistuimme tosin tietysti kirkossa pidettyihin rukoushetkiin. Upea kokemus kokonaisuudessaan. Olisin mielellään viettänyt hiljaisuudessa vaikka koko viikon.

Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan ja niin minäkin palasin takaisin Lyonin arkeen viime sunnuntaina. Todellisuus iski tällä kertaa rajummin kuin yleensä ja toi mukanaan kuumeen ja kurkkukivun. Alkuviikosta kävin luennoilla ja ranskan tunneilla, mutta perjantaina jäin suosiolla kotiin sairastamaan. Viikonlopun aikana olo on onneksi parantunut ja toivonkin, että seuraava viikko sujuu paremmin kuin nykyinen.

Taizén kirkko

Kirkko sisältä

kirkon kellot

Talvi tuli taloon

Joki jäätyy

Musée des Beaux-Arts, Lyon

Ranskaan lähtiessäni iloitsin mielessäni siitä, että minun ei tarvitsisi kärsiä Suomen kylmää talvea ja pakkasia.  Ajattelin, että ilma saattaisi viiletä välillä hieman pakkasen puolelle, mutta pysyvän kuitenkin kohtuullisissa lukemissa. Turha toivo. Tulihan se talvi tänne meillekin. Lämpömittari on pysytellyt viimeisen kahden viikon aikana reilusti nollan alapuolella. Jopa joet ovat jäässä. Kylmyys tuntuu myös asuntolan huoneissa, joiden yksinkertaiset ikkunalasit eivät pidä hyistä ilmaa kunnolla loitolla, vaikka patteri henkisi täysillä. Yöllä saakin pukea ylleen monta vaatekertaa, että tarkenee. Nyt sääennuste alkaa kuitenkin onneksi jo näyttää paremmalta.

Toisaalta hankkiuduin myös itse tieten tahtoen kylmään. Vietin nimittäin viime viikonlopun Autransissa, laskettelukeskuksessa lähellä Grenoblea. Elämäni ensimmäinen laskettelureissu onnistui varsin mainiosti. Täydestä noviisista etenin kahden päivän aikana helppojen vihreiden ja keskivaikeiden sinisten rinteiden halki vaikeisiin punaisiin rinteisiin. Tätä lajia haluan ehdottomasti kokeilla uudemman kerran!

Erasmus-laskettelureissulla tutustuin myös uusiin ihmisiin. Erityisesti vietin aikaa kanadalaisen tytön kanssa. Samassa hotellihuoneessa kanssamme oli myös neljä espanjalaista tyttöä. Kävin heidän kanssaan hotellin saunassa ja porealtaassa. Illalla oleilimme hetken aikaa hotellin oleskelutilassa, jossa järjestettiin Erasmus-jatkot. Pelasimme erän biljardia. Tunnelma jatkoilla oli kuitenkin todella laimea, joten palasimme huoneeseen jo yhdentoista maissa ja menimme suoraan nukkumaan.

Suihkulähde ei toimi pakkasella. M.O.T.

Mäenlaskua Autransissa

Blogin päivittäminen on jäänyt valitettavasti vähemmälle kuin aiemmin, koska ohjelmaa on riittänyt. Myös opiskelutahti on kiristynyt, sillä viime viikolla aloitin ranskan tunnit. Opiskelen kieltä 16 tuntia viikossa. Siis erittäin intensiivistä puuhastelua. Ryhmiä on 23 ja meidät jaettiin niihin tasotestin perusteella. Itse en onnistunut testissä kovinkaan hyvin, koska en ollut kirjoittanut mitään ranskaksi lähes vuoteen. Jouduinkin tasoani selvästi alempaan ryhmään, eurooppalaisen viitekehyksen* mukaan taitotasolle A2. Huomasin heti ensimmäisellä tunnilla, että kurssi ei ollut minulle riittävän haastava. Onneksi professorit ovat täällä todella mukavia. Juttelin heidän kanssaan, ja viikon koeajan jälkeen sain luvan siirtyä korkeampitasoiseen ryhmään. Käytännössä vaihdan ryhmää kuitenkin vasta ensi perjantaina, kun opettajat ovat ensin pitäneet asiasta virallisen palaverin. Ranskalaista byrokratiaa parhaimmillaan.

Ranskan lisäksi opiskelen tietysti edelleen myös oikeustieteen kursseja. Vaihdoin tosin yhden ranskankielisen kurssin englanninkieliseen, koska ranskankielisen kurssin professori vaati minua tekemään kaiken samalla lailla kuin paikallisetkin opiskelijat tekevät. Työmäärä olisi ollut minulle mahdoton, joten katsoin parhaaksi jättäytyä suosiolla pois kyseiseltä kurssilta.

Hotellimme

Reilu viikko sitten sain myös uuden seinänaapurin. Kyseinen sievä tokiolaistyttö on erittäin mukava ja tulemme hyvin toimeen keskenämme. Olin edellisviikonloppuna hänen kanssaan Lyonin taidemuseossa ja sen jälkeen kahvilla vanhassa kaupungissa. Toivon, että tutustun häneen paremmin, kunhan molempien kielitaito kehittyy sen verran, että pystymme kommunikoimaan paremmin.

Onnellinen laskettelija huipulla

Ensi viikolla minulla on vapaa viikko. Suuntaan siksi aikaa Maconin kautta ekumeeniseen luostariin Taizéen (www.taize.fi) hiljentymään ja pohdiskelemaan. Blogini siis tuskin päivittyy sillä aikaa, koska jätän tietokoneen asunnolle. Kommentit ovat silti tervetulleita ja jopa toivottuja. Vastailen, kunhan opiskeluiltani kerkeän.

Lyon: Rhone-joki

Tuolihissi

Sininen rinne

Suksia, lautoja ja rinne

Näkymä hotellin ikkunasta Autransissa

Maisemia laskettelureitin varrelta

*http://www.piramk.fi/cms/ops/ops.nsf/print/045A885EC5E3DAF1C225743A003ED519?OpenDocument

Paris j’adore

Rue Montorgueil

Maanantain pitkän luentoputken jälkeen palailen täällä blogissa hetkeksi Pariisiin, jossa vietin pidennetyn viikonlopun. Koska olen vieraillut tuossa Euroopan kauneimmassa kaupungissa aiemminkin, en ala luetella tässä kaikkia perusturistinähtävyyksiä, vaan kerron tämänkertaisesta seikkailustani kaupungissa.

Concorde ja Eiffel-torni

Lähdin matkaan jo torstai-iltapäivällä istuttuani ensin aamupäivän luennolla, joka käsitteli lapsen oikeutta elämään. Junamatka sujui rivakasti kahdessa tunnissa TGV:llä (train à grande vitesse, luotijuna). Saavuinkin Pariisin yllätyksellisesti nimetylle rautatieasema Gare de Lyonille kolmen maissa. Olin sopinut viettäväni viikonlopun ranskalaisen ystäväni kanssa. Hän olikin minua vastassa jo asemalla. Kävimme ensin heittämässä matkalaukkuni ystäväni työpaikalle. Hän jatkoi hommia kuuteen asti illalla. Minä kuljeskelin sillä välin Rue Montorgueilin ympäristössä. Tapasin myös suomalaisen ystäväni, joka on vaihdossa Pariisissa. Käväisimme kahvilla edellä mainitulla kadulla suloisessa pienessä boulangeriessa. Söimme kakkupalat ja vaihdoimme tuoreimmat kuulumiset. Oli mukavaa puhua pitkästä aikaa suomea, sillä en tunne Lyonissa ketään suomalaista, joten puhun suomea ainoastaan soittaessani Skypellä kotiin.

Jardin des Tuileries

Illalla menimme ranskalaisen ystäväni kanssa syömään Crêperie de Clunyyn, joka sijaitsee aivan Place Saint-Michelin lähistöllä. Jos haluaa maistaa paikallisia herkkuja, niin tämä ravintola on erittäin hyvä vaihtoehto, sillä sieltä löytyvät todennäköisesti Pariisin parhaimmat crêpesit. Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa kävellen Sorbonnelle, sillä en ollut häpeäkseni käynyt aiemmilla Pariisin reissullani vielä ihailemassa yliopistorakennusta. Pian seisoimmekin aukiolla, josta mielenosoitukset useimmiten alkavat. Tiedän nyt myös, mille kadulle ei kannata parkkeerata autoaan, jos ei halua, että opiskelijat polttavat sen mellakoidessaan.

Pian siirryimme paikallisjunaan, joka kuljetti meidät ystäväni asunnolle. Junamatka kesti noin puoli tuntia. Tuossa ajassa Pariisi jäi taakse. Matkalla ylitimme Seinen useampaan kertaan. Pienten mutkien kautta pääsimme asunnolle asti. Kolme huonetta ja keittiön sisältäneessä asunnossa minulla oli oma huone. Nukuin leveällä vuodesohvalla, joten olo oli kuin olisin ollut hotellissa! Suosittelenkin lämpimästi hankkimaan pariisilaisia tuttuja, jos aiot joskus matkata kyseiseen kaupunkiin.

Lentämässä

Perjantaina kiertelin Galeries Lafayettella ystäväni ollessa taas töissä. Keskuksessa oli alennusmyynti, kuten lähes kaikissa kaupoissa tällä hetkellä. Lafayette on siitä hyvä kauppakeskus verrattuna esimerkiksi Lontoon Harrods’iin, että sieltä löytyy myös kohtuuhintaisia tuotteita ja koko kansan käyttämiä perusvaatemerkkejä, kuten Promod ja Zara. Tietysti useampi kerros on omistettu merkkituotteille. Niitäkin on kiva katsella ja hakea vinkkejä pukeutumiseen, vaikka ei olisikaan varaa ostaa mitään.

Pienkone, jolla lensimme

 Kun olin tutkinut tarpeeksi kauan muodin uusimpia tuulia, lähdin kävelemään kohti Concorden aukiota ja Seine-jokea nähdäkseni vilauksen kaupungin kuuluisammasta tornista. Concordelle päästyäni jatkoin matkaani Jardin des Tuileriesin rauhallisen puistoalueen läpi Louvrelle. Tarkoituksenani oli käväistä sisällä museossa. Louvren sivuovi oli kuitenkin suljettu, enkä jaksanut alkaa jonottaa päästäkseni sisään pyramidista. Niinpä jatkoin kulkuani päämäärättömästi kaupungin arkkitehtuuria ihaillen.

Horisontissa Pariisi

Iltapäivällä lähdimme ystäväni kanssa takaisin hänen asuinsijalleen ja ajoimme sieltä autolla pienelle lentokentälle. Ystäväni lentää pienkonetta ja olimme jo kauan sitten sopineet, että hän veisi minut lentämään. Pääsin siis ihailemaan upeita ranskalaisia maisemia ilmasta. Kone nousi ja laskeutui tasaisesti ja kuulosuojaimet korvilla oli hyvä istua koneen kyydissä. Näin lennon aikana sateenkaaren. Pariisi hehkui horisontissa selvästi tunnistettavana Eiffel-torneineen.

Lennon jälkeen menimme syömään japanilaista ystäväni ja hänen kavereidensa kanssa. Japanilainen ruoka on hyvin suosittua Ranskassa varsinkin nuorten keskuudessa. Sushi maistui hyvin minullekin. Keskustelu soljui ranskaksi, joten en hirveämmin päässyt osallistumaan, koska puheenaiheet vaihtelivat niin nopeasti. Olen kuitenkin ylpeä siitä, että ymmärsin lähes koko ajan, mistä keskusteltiin.

Pienoismallikaupunki

Lauantaina kävimme ystäväni vanhempien luona syömässä ja ranskalaiseen tapaan ruokaa riitti. Pääruokana oli couscousia ja aterian kruunasi kaksi jälkiruokaa, jotka olivat molemmat syötävän hyviä. Ruuan jälkeen jatkoimme taas ystäväni kanssa matkaamme Pariisin keskustaan, jossa näimme taas suomalaisen ystäväni. Kiertelimme hänen kanssaan Grand Palaisessa, jossa oli näytteillä pienoismalleja linnoitetuista kaupungeista Ludvig XIV ja Napoleon III:n hallintokausien väliseltä ajalta. Näyttelyn tuijottelun jälkeen menimme syömään les Hallesin lähelle. Koska olin vieläkin aivan täynnä päivän lounasannoksesta, söin vain jälkiruokaa, crème brûléeta.

La Défense

Illallisen jälkeen sanoimme hyvästit suomalaiselle ystävälleni ja hyppäsimme metroon. Suuntanamme oli La Défense, Pariisin uusi pilvenpiirtäjäalue Grande Archeineen. En odottanut kyseiseltä alueelta kovin suuria, koska en yleensä pidä pahemmin pilvenpiirtäjistä. Niinpä olinkin suorastaan mykistynyt, kun nousimme metrotunnelista ylös. Alue oli valtavan kaunis. Mutta mitäpä pariisilaiset eivät osaisi rakentaa upeasti ja valottaa oikein.

Sunnuntaina emme tehneet enää mitään kummempaa. Nukuimme pitkään ja lähdimme sen jälkeen suoraan Gare de Lyonille, josta jatkoin matkaani TGV:llä patonki kainalossani, paketillinen ystäväni äidin valmistamia macaron-leivoksia laukussani ja säkillinen suloisia muistoja mielessäni takaisin Lyoniin.

La Défense: Grande Arche

Sateenkaari lentokoneesta nähtynä

Kuvavalikoimaa Annecysta

Lac d'Annecy

Thiou-joki

Linna Châteu d'Annecy

Maisemaa linnalta

Thiou-joki

Palais d'île -saari

Retkeilyä ja kohtaamisia

Tervehdys uudemman kerran!

Lupasin tänään päivitellä loppuviikon tunnelmia ja kuvailla tapaamiani ihmisiä. Valokuvia  lisäsin nyt tähän tekstiin. Annecyn kuvia saatte ihailla vasta myöhemmin, koska netti pätkii niin hermoja raastavasti, että en viitsi enää yrittää lisätä enempää kuvia.  Aloitan tämän tekstin loppuviikon tapahtumilla, minkä jälkeen kerron, keitä olen täällä tavannut. En ole vielä tutustunut keneenkään kovin hyvin, mutta paljon uusia kasvoja on tullut vastaan. Niinpä tarjoilen teille luettavaksi vain antoisimmat kohtaamiset ja ranskalaisen yleisilmeen.

Lyonista itään

Portaat, vanha Lyon

Koska saavuin Lyoniin vasta viikko sitten, tarkoitus oli, että viettäisin ensimmäisen viikonlopun kaupunkiin tutustuen. Toisin kuitenkin kävi. Näin yliopiston ilmoitustaululla julisteen matkasta Annecyyn. En aikonut ensin osallistua, mutta perjantaina kävin lopulta ilmoittautumassa matkalle.

Niinpä lauantaiaamuna istuin täpötäydessä linja-autossa vietnamilaisen tytön vieressä matkalla kohti Alppeja. Saavuimme Annecyyn yhdentoista maissa. Bussimme pysähtyi Lac d’Annecyn eli Annecy-järven rannalle. Järven takana kohosivat lumihuippuiset vuoret, jotka heijastuivat kirkkaaseen veteen. Jatkoimme pian matkaamme kahden tunnin mittaiselle opastukselle, jonka piti miellyttävä-ääninen ranskalaisnainen. Hän puhui erittäin hitaasti ja selkeästi, joten häntä oli helppo ymmärtää.

Kierroksen aikana nousimme Château d’Annecyn linnalle, josta oli huikaisevat näköalat alas kaupunkiin. Tutustuimme myös Eglise St-Maurice –kirkkoon, sekä Thiou joen keskellä sijaitsevaan Palais de l’îlen saareen. Saarella oleva rakennus oli aiemmin toiminut samaan aikaan sekä vankilana että tuomioistuimena. Syylliseksi todettuja ei siis tarvinnut kuljettaa kovin pitkää matkaa kaltereiden taakse.

Opastuksen jälkeen lähdimme syömään monenkirjavalla porukalla. Mukanamme oli pari venäläistä sekä bulgarialainen, japanilainen ja saksalainen tyttö. Meillä oli vapaa-aikaa reilu kolme tuntia. Tarkoituksena oli ruuan jälkeen kierrellä kaupungissa. Valitettavasti kaikki ei mennyt kuitenkaan suunnitelmien mukaan. Päätimme kaikki ottaa kolmen annoksen ”formulen” eli menun.  Ravintola, johon menimme, oli täynnä ihmisiä. Niinpä ruuan saamisessa kesti pitkään ja vietimmekin ruokaillessa kaiken vapaa-aikamme. Ruoka oli onneksi hyvää ja ehdimme tutustua toisiimme. Annecysta ehdimme kuitenkin nähdä tämän takia vain vanhan kaupungin.  Matka takaisin Lyoniin sujui mainiosti, sillä puolet ajasta kului nukkumiseen.

Lyon tutuksi

Place Bellecourt

Tänään heräsin aamulla ajoissa, jotta ehtisin luterilaiseen messuun puoli yhdeksitoista. Saavuin paikalle hyvissä ajoin ja ehdin tutustua paikalliseen messukaavaan minulle ojennetusta vihkosesta.  Osuin paikalle juuri sopivana sunnuntaina, sillä messun jälkeen kirkossa oli poikkeuksellisesti tarjolla päivällinen seurakuntalaisille. Niinpä pääsin tutustumaan myös muuhun kirkkokansaan, joista valtaosa oli harmaahiuksisia. Vietin viehättävän iltapäivän heidän seurassaan.

Tyypillisen ranskalaiseen tapaan ruokailu kesti pitkään. Niinpä lähdin vasta kolmen jälkeen tallustamaan pois kirkolta. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käydä tutustumassa samalla reissulla Lyonin vanhaan kaupunkiin. Nelikerroksisten rakennusten verhoama kaupunginosa kapeine katuineen on Lyonin ykkösnähtävyys, eikä syyttä. Alue on hyvin viehättävä, vaikka onkin jatkuvasti turistimassojen kansoittama. Käväisin sisällä majesteettisessa Cathédrale St-Jean:issa, vanhan kaupungin sydänkirkossa. Tämä valkea rakennus on noussut Lyoniin jo 1000-1200 -luvuilla.

Cathédrale St-Jean

Kuuden maissa lähdin lenkille iltahämärän jo laskeutuessa. Juoksin ylös jyrkkää rinnettä Fourvière-kukkulalle, jossa sijaitsee Lyonin kruunu, Basilique Notre-Dame de Fourvière. Tämä kirkko näkyy kaukaa, joten Lyoniin tulijan on lähes mahdotonta olla huomaamatta sitä. Kesti kuitenkin lähes viikko ennen kuin pääsin lähellekään sitä, enkä vieläkään viitsinyt lenkkivaatteissani mennä sisälle basilikaan, vaan ajattelin säästää vierailun myöhemmäksi. Basilikan vieressä seisoo myös Eiffel-tornia muistuttava miniatyyri. Se on Lyonin merkkipaalu ja sekularismin symboli. Sen huippu on Lyonin korkein kohta, mutta valitettavasti torni on suljettu yleisöltä.

Tuttuja Lyonista

Kuten sanottua, olen tutustunut täällä jo moniin uusiin ihmisiin, mutta en kuitenkaan oikein tunne vielä ketään. Olen kuitenkin saanut viettää yllättävän paljon aikaa paikallisten kanssa, vaikka luulin, että heihin olisi vaikeampi tutustua kuin muihin vaihtareihin. Ranskalaiset ovat ainakin täällä olleet erittäin ystävällisiä ja ihania. He kyselevät paljon ja esittävät tarpeeksi yksinkertaisia kysymyksiä, jotta pystyn vastaamaan. Vaikka olen ollut täällä vasta viikon, huomaan, että kielitaitoni (tai ainakin puhetaitoni) on kehittynyt jo valtavasti.

Alkuviikosta oli kuitenkin hankalampaa, koska en tuntenut vielä ketään. Maanantainen oikeustieteen opiskelijoiden tapaaminen ei auttanut minua tutustumaan uusiin ihmisiin, sillä kaikki lähtivät sen jälkeen omiin suuntiinsa, emmekä vaihtaneet yhteystietoja. Tunsinkin olevani täysin yksinäni täällä Lyonissa.

Onneksi on olemassa internet.  Juttelin facebookissa tuttujeni kanssa ja sovin lähteväni kuun viimeiseksi (siis ensi) viikonlopuksi Pariisiin tapaamaan ranskalaista ystävääni. Samalla kertaa näen myös suomalaista kaveriani, joka on nyt vaihdossa Pariisissa. Netin kautta sain myös selville, että reformoidulla kirkolla oli tiistaisi-iltaisin nuorten aikuisten ja opiskelijoiden tapaamisia. Niinpä päätin lähteä käymään heidän illassaan.

Ennen iltaa olin kuitenkin valitsemani ihmisoikeuskurssin luennolla yliopistolla. Parinkymmenen hengen ryhmä koostui pääasiassa paikallisista opiskelijoista. Jos kyse olisi ollut suomalaisesta oikeustieteen ryhmästä, niin kukaan ei olisi todennäköisesti puhunut mitään kenellekään, jota ei jo entuudestaan olisi tuntenut. Ei ainakaan sille nurkassa yksin istuvalle tytölle. Täällä kaikki on kuitenkin aivan päinvastoin. Paikalliset opiskelijat tuntevat kaikki toisensa ja tulevat tervehtimään uutta tulijaa. Keneltä tahansa voi kysyä apua ja saa ylitsevuotavan avuliaan neuvon. Esimerkiksi, kun kysyin eräältä opiskelijalta, missä seuraavan luentoni sali sijaitsi, hän ei tyytynyt vain neuvomaan minua, vaan kävi opastamassa minut paikan päälle.

Viex Lyon, vanha kaupunki

Vaikka olen itse luterilainen, jos täällä aikoo tavata nuoria kristittyjä, on osallistuttava muiden kirkkokuntien opiskelijatoimintaan. Luterilaisella kirkolla ei näet ole paljon nuorille suunnattua toimintaa. ”Ranska on äärimmäisen katolinen maa ja Lyon on katolisuuden kehto Ranskassa”, kuten asian ilmaisi eräs reformoidun kirkon opiskelijatoiminnassa tapaamani poika. Tiistai-ilta sujuikin mukavasti ja pääsin harjoittelemaan ranskan kielen taitoani puhumalla paikallisten kanssa. Katsoimme aluksi pari videota ja luimme sitten melko hankalaa ranskankielistä tekstiä. Tekstin luvun jälkeen keskustelimme aiheesta. Tai siis muut keskustelivat ja minä toimin lähinnä kuunteluoppilaana. Rehellisesti täytyy myöntää, että en ymmärtänyt varmaan puoliakaan siitä mitä puhuttiin, mutta oli silti todella mukavaa olla mukana ja kuunnella. Minut kutsuttiin mukaan myös seuraavaksi kertaa. Illan lopuksi eräs nuorista heitti minut autollaan asuntolalle.

Keskiviikkona minulla oli vapaapäivä. Kerroinkin jo aiemmin, mitä tein päiväsaikaan. Koska tunsin edelleen oloni yksinäiseksi, päätin lähteä illalla tutustumaan toiseen opiskelijailtaan, Agapé Campukseen. Se on ekumeeniskristillinen järjestö, jonka tarkoitus on auttaa nuoria kasvamaan henkilökohtaisesti uskossa. Illassa olikin kristittyjä eri kirkkokunnista ja myös eri kansallisuuksista, vaikka suurin osa opiskelijoista olikin ranskalaisia. Illan opetusosiossa käsiteltiin sitä, mitä eroa on Jumalan antamalla lupauksella verrattuna ihmisen antamaan lupaukseen. Puhujana oli keski-ikäinen mies, jonka puheesta sain erittäin hyvin selvää. Ymmärsinkin opetuksen lähes kokonaan.  

Tutustuin myös muihin nuoriin. Erityisesti juttelin erään lääketiedettä opiskelevan tytön kanssa. Hän ei ollut asunut koko ikäänsä Ranskassa, vaikkakin nyt jo pidempään. Hänen isänsä ei vieläkään kuulemma puhunut kunnolla ranskaa, mutta äiti oli opetellut kielen. Tyttö oli todella mukava ja vaikutti tulevan toimeen kaikkien paikalla olijoiden kanssa.

Torstain luennolla tapasin ensimmäistä kertaa kunnolla toisen vaihtarin. Kyseinen kanadalainen poika ei myöskään tuntenut vielä oikein ketään. Koska en saanut hänen natiivista ranskanaksentistaan selvää, puhuimme keskenämme englantia. Koska en saanut myöskään luennosta oikein mitään irti, kanadalainen lupasi lähettää minulle muistiinpanonsa, mikä oli todella kilttiä. Sain myös hänestä ensimmäisen Lyon-naamakirjakaverini.

Illemmalla asuntolan keittiössä juttelin herttaisen japanilaisen tytön kanssa ranskaksi muutaman sanan. Ehkä tapaan hänet vielä myöhemmin uudestaan ja voin jutella enemmänkin. Lisäksi juttelin myös turismia ja hallintoa opiskelevan korealaisen pojan kanssa, tosin englanniksi. Hän oli ilmeisen tyytyväinen siitä, että joku puhui hänen kanssaan kyseistä kieltä, koska hän ei osannut kovin hyvin ranskaa ja täällä harvempi puhuu kovin sujuvaa englantia. Keskustelu etenikin hänen kanssaan luontevasti, koska pystyin puhumaan paljon helpommin kuin ranskaksi.

Lauantaina Annecy-matkalla tutustuin menomatkalla vietnamilaiseen ja paluumatkalla puolalaiseen tyttöön. Koska heissä oli paljon samaa, vaikka he tulivatkin niin erilaisista maista ja kulttuureista, kerron ensin heidän yhtäläisyyksistään. Molemmat olivat tulleet Ranskaan oppiakseen paremmin maan kieltä ja olivat hyvin puheliaita. He olivat molemmat asuneet Ranskassa jo pidempään ja useammilla paikkakunnilla. Lisäksi molemmat asuivat nyt Lyonin laitamilla. Puolalainen tyttö antoi minulle paljon neuvoja. Hän kertoi esimerkiksi, millaisia suulliset kokeet Ranskassa yleensä ovat. Niitähän ei meillä Suomessa paljon esiinny. Vietnamilaiselta sain kuulla, että hänellä on useampi pikkuveli, jotka ovat häntä paljon pidempiä. Se ei tullut minulle kovin suurena yllätyksenä, sillä tyttö oli itse ehkä 145cm pitkä, siis minuakin reilusti lyhyempi!

Tutustuin matkalla myös paremmin venäläiseen tyttöön, joka asuu samassa asuntolassa kuin minä. Tapasin myös hänen ystäviään ja kävimme siis matkalla heidän kanssaan syömässä. Erityisen sympaattinen oli hänen seurassaan ollut saksalainen tyttö, joka on kotoisin Salzburgin lähistöltä ja harrastaa vaellusta. Hän tunsi paljon suomalaisia metallibändejä Nightwish tietysti mukaan luettuna.

Tänään kävin tosiaan luterilaisessa messussa, jossa valtaosa väestä oli keski-iän reilusti ylittäneitä. Sielläkin ihmiset olivat todella ihania. Ainakin kolme eri ihmistä kävi ennen messua kertomassa minulle, miten messukaava etenee, vaikka yritin kovasti vakuuttaa, että se ei tuottanut minulle ongelmaa, koska se oli melkein samanlainen kuin mihin olin Suomessa tottunut.

Messun jälkeen jäin lounaalle muun väen kanssa. Söimme maittavan kolmen ruokalajin luonaan ja juttelin hetken parin lähes omanikäiseni nuoren kanssa. Pöydässä istuin kuitenkin parin vanhemman miehen vieressä. Heistä toinen puhui todella selkeästi. Hänen kanssaan juttelinkin aika paljon. Kerroin muun muassa, että Suomi ei ollut neutraalia aluetta toisessa maailmansodassa, vaan taistelimme saksalaisten kanssa Venäjää vastaan. Mies kertoi myös omasta värikkäästä taustastaan. Hänen isänsä oli näet senegalilainen ja hänen äitinsä taas lahjakas konserttipianisti. Tämä vanha rouva oli myös mukana lounaalla. Olisin voinut vieläkin hyvin kuvitella hänet suuren yleisön eteen konserttihalliin soittamaan hoikkine, suoraryhtisine vartaloineen, pitkine mustaharmaine hameineen ja tyylikkäästi harmaantuneine hiuksineen, jotka oli kammattu elegantisti pään päälle nutturalle.

Samassa pöydässä istui lisäksi myös todennäköisesti jo eläkkeellä ollut tai ainakin pian eläkkeelle jäävä juristinainen, jonka kanssa keskustelin hiukan oikeustieteen koulutuksen eroista Suomessa ja Ranskassa. Paikalla oli minun lisäkseni myös muita ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, muun muassa japanilainen nainen suloisen noin 3-vuotiaan tyttärensä kanssa ja espanjalainen nainen, joka toimi myös kirkon varainhoitajana. Lisäksi kirkon pappi oli saksalaistaustainen. Hän sanoi tuntevansa jonkun suomalaisen papin, joka vierailee silloin tällöin Lyonissa. Niinpä hän otti sähköpostiosoitteeni ylös, jotta voi antaa sen eteenpäin suomalaiselle papille.

Vanha Lyon joen toiselta puolen nähtynä

Summa summarum

Tulipa paljon tekstiä! Kiitän seurastasi, jos jaksoit lukea tekstin loppuun asti. Jos et jaksanut, vaan luet vain tätä loppuyhteenvetoa, niin ymmärrän hyvin. Kommenttia saa heittää loppuun tai esittää kysymyksiä aiheesta tai aiheen vierestä. Lisäksi otan vastaan toiveita siitä, mitä haluaisit minun kertovan tai mihin toivoisit minun keskittyvän kirjoituksissani. Ainakin yhden blogitekstin aion pyhittää ruualle, sen voin jo luvata, mutta muita toiveita otetaan vastaan!