LYONLIKE

Heipsan pitkästä aikaa! 

Tiedän, että edellisestä blogikirjoituksestani on kulunut luvattoman paljon aikaa ja olette varmasti kärsimättömänä odottaneet seuraavaa päivitystä matkani varrelta. En lupaa tälläkään kertaa kovin pitkää kirjoitusta, koska kello on jo paljon ja pitää mennä kohta nukkumaan, jotta jaksan nousta aamulla aktiivisena luennolle. Kellojen siirtäminen kesäaikaan varasti vieläpä viime yönä yhden tunnin kallisarvoisesta ajastani täällä, joten kiirettä pitää.

Jaoin taas tekstin pariin osioon. HorsdeLyon kertoo matkustelusta Lyonin ulkopuolella, OnlyLyon taas tutkimusretkistäni uudehkossa kotikaupungissani.

HORSDELYON

Viimeisin kirjoitukseni kertoi lomamatkastani. Sen jälkeen en olekaan pahemmin käynyt Lyonin ulkopuolella. Pari päiväreissua on kuitenkin tullut tehtyä. Ensimmäinen suuntautui Geneveen. Itse kaupungista en kuitenkaan paljoa päässyt nauttimaan. Ihailin maisemia vain linja-auton ikkunasta, sillä olin mukana lyonilaisten toisen vuoden oikeustieteilijöiden opintomatkalla WTO:hon ja EU:hun. WTO:ssa meille luennoi vanhempi mieshenkilö, mutta en ymmärtänyt puheesta paljoakaan. Sen sijaan tuijotin haltioituneena kokoussalin ikkunasta levittäytyvää Geneve-järven aaltoilevaa pintaa. Ilmeisesti puhe ei ollut kovin kiinnostava myöskään ranskalaisten opiskelijoiden mielestä, koska puolet heistä nukkui luennon aikana.

WTO:n jälkeen käväisimme syömässä meteorologian laitoksella ja jatkoimme sitten matkaamme EU:n salaiseen maailmaan. EU:sta meille luennoi useampi henkilö. Kyseistä luentojen sarjaa oli helpompi seurata, koska luennoitsijat eivät olleet alkuperältään ranskalaisia. Mukana luennoimassa oli myös suomalainen Mikko, jonka kanssa en harmi kyllä päässyt juttelemaan.

Päivän aikana ei tapahtunut mitään kummempaa ja jäin kaipaamaan vapaa-aikaa Genevessä, jotta olisin ehtinyt kiertää vähän kaupunkia. Täytyneekin palata sinne toisen kerran.

Toinen päiväretkeni suuntautuikin taas laskettelemaan. Lähdimme matkaan yhdessä japanilaisen kämppikseni kanssa. Hän on lasketellut Japanissa pienestä pitäen, joten rinteet ovat hänelle tuttua kauraa. Varasimme matkamme Skimanian kautta, joka järjestää halpoja laskettelureissuja Lyonista yhden tai useamman päivän ajaksi. Lähdimme liikkeelle Lyonista jo puoli kuuden aikaan aamulla ja suuntasimme kohti Alpe d’Huezin rinteitä.

Perille Alpeille saavuimme ennen puolta yhdeksää ja lähdimme suoraan rinteisiin. Keskus oli valtava, joten päivän aikana ehdimme kiertää vain murto-osan rinteistä. Kokeilimme myös Saronnea, maailman pisintä rinnettä (16km), tosin aloitimme noin kymmenen kilometrin kohdalta. Rinteen alkupää oli merkitty rinnekartassa mustalla (todella vaikea) ja se oli sitä vielä kymmenenkin kilometrin kohdalta pari kilometriä eteenpäin. Selvisimme kuitenkin koko rinteen alas asti kunnialla, muutamaa kaatumista lukuun ottamatta. Söimme puolelta päivin hyvin ja loppuiltapäivästä olimme jo sen verran väsähtäneitä, että istahdimme hetkeksi kahville. Oli mukavaa jutella japanilaisesta kulttuurista ja harjoitella samalla ranskaa. Puoli kuuden maissa lähdimme lopulta linja-autolla takaisin Lyoniin. Matkanjärjestäjä yritti viihdyttää reissaajia ranskalaisilla vitseillä, vaikka bussilasti halusi vain nukkua. Kyydissä olleet ranskalaiset mutisivatkin keskenään, että kyseinen herrasmies voisi jo lopettaa satuilunsa. Minä sen sijaan tiirailin ulos ikkunasta matkan varrella näkyneitä upeita maisemia. Lopulta vitsit loppuivat ja nukuimme hyvin loppumatkan.

ONLYLYON

Kylmänkin talven jälkeen koittaa kevät. Niin myös täällä Lyonissa. Viimeisen kuukauden aikana ilma on lämmennyt huomattavan nopeasti ja nyt ulkona jo vihertää, kukat kukkivat ja linnut laulavat. Viikonloppuna lämpötila hipoi jo hellelukemia ja ihmiset kävelevät ulkona shortsit jalassa. Täällä on yhtä lämmintä kuin Suomessa yleensä kesäkuussa.

Viime viikkojen aikana olen yrittänyt tutustua paikallisiin nähtävyyksiin ja onnistunutkin mielestäni kohtuullisen hyvin. Olen vihdoin vieraillut muutamaan kertaan Fourvièren katedraalissa, jossa en ollut käynyt sisällä kahden ensimmäisen kuukauden aikana, vaikka se sijaitsee aivan vieressäni. Samalla kukkulalla katedraalin kanssa sijaitsee myös gallo-romaaninen amfiteatteri ja museo. Olen pyörähtänyt teatterilla muutamaan kertaan, mutta itse museoon en ole vielä eksynyt. Onneksi on vielä aikaa.

Toinen kohde, jonka olin aiemmin jättänyt vähemmälle huomiolle, on Parc de la Tête d’Or –puisto. Sielläkin olen nyt vieraillut parina viikonloppuna. Puistossa on valtava ja upea jättimäisine lampineen. Siellä on myös ilmainen eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha. Viimeksi mainittu tosin aukeaa vasta huhtikuussa, joten täytyy käydä puistossa myös myöhemmin. Eläintarhasta voin todeta sen verran, että se on harvinaisen monipuolinen varsinkin siihen verrattuna, että se on ilmainen. Sieltä löytyy perusapinoiden ja lintujen lisäksi muun muassa kirahveja ja norsuja.

Tänä viikonloppuna täällä Lyonissa vieraili suomalainen ystäväni, joka on tällä hetkellä vaihdossa Pariisissa. Paikkasimme hänen kanssaan vielä kolmannen aukon, joka minulla oli Lyon-sivistyksessäni. Kävimme siis boheemimmalla Croix-Roussen alueella kävelemässä ja tutustumassa paikallisiin vintage-myymälöihin, sekä paikallisten valmistajien tuotteisiin. Kiipesimme myös ylös Croix-Roussen rinteelle, josta oli mukavat maisemat alas keskustaan.

Kevään mittaan Lyonissa  näkyy yhä selvemmin myös ranskalaisten liikunnallinen aktiivisuus. Pyöräilijöitä ja juoksijoita riittää joka nurkassa. Olen itsekin innostunut juoksemisesta, mutta en edes yritä juosta ylös kaikkia yli 500 porrasta, jotka johtavat Fourvièren kukkulalle. Paikallisille tuo porrasjuoksu on kuitenkin yleistä. Itse suosin kuitenkin jokirantaa. Olen käynyt juoksemassa myös Parc de la Tête d’Orissa, mutta se vaatii melko paljon aikaa, koska puisto sijaitsee toisella puolella kaupunkia kuin asuntoni. Olenkin ajanut sinne Velov –kaupunkipyörällä, joita saa vuokrattua päiväksi eurolla käyttöönsä. Ne ovat huippukäteviä ja helppokäyttöisiä. Siis ehdottomasti yksi parhaista tavoista nähdä kaupunkia.

Sen lisäksi, että olen tutustunut kaupungin nähtävyyksiin, olen myös tutustunut lisää paikalliseen ruokakulttuuriin. Olen löytänyt pari ihanaa kahvilaa ja kokeillut erilaisia paikallisia ja etnisiä ruokia ravintoloissa. Kulinaristille Lyonin ravintolat tarjoavatkin takuuvarmasti mahtavia elämyksiä. Pääasiassa syön itse kuitenkin asuntolalla itse tekemääni ruokaa ja välillä Cafeteriassa yliopistolla sitä, mitä sattuu olemaan tarjolla.

Paikallisiin opiskelijoihin on harmittavan vaikea tutustua pintapuolta syvemmin, mutta olen kuitenkin viettänyt jonkin verran aikaa heidänkin kanssaan. Tänään olin erään kristillisestä opiskelijajärjestöstä tutun tytön synttäreillä ja asuntolassa juttelen aina välillä paikallisten opiskelijoiden kanssa, sillä heistä monet opiskelivat oikeustiedettä samassa yliopistossa kuin minäkin. Lisäksi olin viime maanantaina katsomassa elokuvateatterissa ”Nos Plus Belles Vacances” erään japanilaisen tytön kanssa ja yllätyin positiivisesti elokuvan erinomaisuudesta. Suosittelenkin lämpimästi katsomaan kyseisen elokuvan, jos satutte törmäämään siihen.

Nyt riittävät jaarittelut tältä erää. Toivotan teille hyvää yötä ja painun pehkuihin. Yritän lisäillä kuvia lähiaikoina, mutta tänään julkaisen vain tämän kirjoituksen.