LYONLIKE

Heipsan pitkästä aikaa! 

Tiedän, että edellisestä blogikirjoituksestani on kulunut luvattoman paljon aikaa ja olette varmasti kärsimättömänä odottaneet seuraavaa päivitystä matkani varrelta. En lupaa tälläkään kertaa kovin pitkää kirjoitusta, koska kello on jo paljon ja pitää mennä kohta nukkumaan, jotta jaksan nousta aamulla aktiivisena luennolle. Kellojen siirtäminen kesäaikaan varasti vieläpä viime yönä yhden tunnin kallisarvoisesta ajastani täällä, joten kiirettä pitää.

Jaoin taas tekstin pariin osioon. HorsdeLyon kertoo matkustelusta Lyonin ulkopuolella, OnlyLyon taas tutkimusretkistäni uudehkossa kotikaupungissani.

HORSDELYON

Viimeisin kirjoitukseni kertoi lomamatkastani. Sen jälkeen en olekaan pahemmin käynyt Lyonin ulkopuolella. Pari päiväreissua on kuitenkin tullut tehtyä. Ensimmäinen suuntautui Geneveen. Itse kaupungista en kuitenkaan paljoa päässyt nauttimaan. Ihailin maisemia vain linja-auton ikkunasta, sillä olin mukana lyonilaisten toisen vuoden oikeustieteilijöiden opintomatkalla WTO:hon ja EU:hun. WTO:ssa meille luennoi vanhempi mieshenkilö, mutta en ymmärtänyt puheesta paljoakaan. Sen sijaan tuijotin haltioituneena kokoussalin ikkunasta levittäytyvää Geneve-järven aaltoilevaa pintaa. Ilmeisesti puhe ei ollut kovin kiinnostava myöskään ranskalaisten opiskelijoiden mielestä, koska puolet heistä nukkui luennon aikana.

WTO:n jälkeen käväisimme syömässä meteorologian laitoksella ja jatkoimme sitten matkaamme EU:n salaiseen maailmaan. EU:sta meille luennoi useampi henkilö. Kyseistä luentojen sarjaa oli helpompi seurata, koska luennoitsijat eivät olleet alkuperältään ranskalaisia. Mukana luennoimassa oli myös suomalainen Mikko, jonka kanssa en harmi kyllä päässyt juttelemaan.

Päivän aikana ei tapahtunut mitään kummempaa ja jäin kaipaamaan vapaa-aikaa Genevessä, jotta olisin ehtinyt kiertää vähän kaupunkia. Täytyneekin palata sinne toisen kerran.

Toinen päiväretkeni suuntautuikin taas laskettelemaan. Lähdimme matkaan yhdessä japanilaisen kämppikseni kanssa. Hän on lasketellut Japanissa pienestä pitäen, joten rinteet ovat hänelle tuttua kauraa. Varasimme matkamme Skimanian kautta, joka järjestää halpoja laskettelureissuja Lyonista yhden tai useamman päivän ajaksi. Lähdimme liikkeelle Lyonista jo puoli kuuden aikaan aamulla ja suuntasimme kohti Alpe d’Huezin rinteitä.

Perille Alpeille saavuimme ennen puolta yhdeksää ja lähdimme suoraan rinteisiin. Keskus oli valtava, joten päivän aikana ehdimme kiertää vain murto-osan rinteistä. Kokeilimme myös Saronnea, maailman pisintä rinnettä (16km), tosin aloitimme noin kymmenen kilometrin kohdalta. Rinteen alkupää oli merkitty rinnekartassa mustalla (todella vaikea) ja se oli sitä vielä kymmenenkin kilometrin kohdalta pari kilometriä eteenpäin. Selvisimme kuitenkin koko rinteen alas asti kunnialla, muutamaa kaatumista lukuun ottamatta. Söimme puolelta päivin hyvin ja loppuiltapäivästä olimme jo sen verran väsähtäneitä, että istahdimme hetkeksi kahville. Oli mukavaa jutella japanilaisesta kulttuurista ja harjoitella samalla ranskaa. Puoli kuuden maissa lähdimme lopulta linja-autolla takaisin Lyoniin. Matkanjärjestäjä yritti viihdyttää reissaajia ranskalaisilla vitseillä, vaikka bussilasti halusi vain nukkua. Kyydissä olleet ranskalaiset mutisivatkin keskenään, että kyseinen herrasmies voisi jo lopettaa satuilunsa. Minä sen sijaan tiirailin ulos ikkunasta matkan varrella näkyneitä upeita maisemia. Lopulta vitsit loppuivat ja nukuimme hyvin loppumatkan.

ONLYLYON

Kylmänkin talven jälkeen koittaa kevät. Niin myös täällä Lyonissa. Viimeisen kuukauden aikana ilma on lämmennyt huomattavan nopeasti ja nyt ulkona jo vihertää, kukat kukkivat ja linnut laulavat. Viikonloppuna lämpötila hipoi jo hellelukemia ja ihmiset kävelevät ulkona shortsit jalassa. Täällä on yhtä lämmintä kuin Suomessa yleensä kesäkuussa.

Viime viikkojen aikana olen yrittänyt tutustua paikallisiin nähtävyyksiin ja onnistunutkin mielestäni kohtuullisen hyvin. Olen vihdoin vieraillut muutamaan kertaan Fourvièren katedraalissa, jossa en ollut käynyt sisällä kahden ensimmäisen kuukauden aikana, vaikka se sijaitsee aivan vieressäni. Samalla kukkulalla katedraalin kanssa sijaitsee myös gallo-romaaninen amfiteatteri ja museo. Olen pyörähtänyt teatterilla muutamaan kertaan, mutta itse museoon en ole vielä eksynyt. Onneksi on vielä aikaa.

Toinen kohde, jonka olin aiemmin jättänyt vähemmälle huomiolle, on Parc de la Tête d’Or –puisto. Sielläkin olen nyt vieraillut parina viikonloppuna. Puistossa on valtava ja upea jättimäisine lampineen. Siellä on myös ilmainen eläintarha ja kasvitieteellinen puutarha. Viimeksi mainittu tosin aukeaa vasta huhtikuussa, joten täytyy käydä puistossa myös myöhemmin. Eläintarhasta voin todeta sen verran, että se on harvinaisen monipuolinen varsinkin siihen verrattuna, että se on ilmainen. Sieltä löytyy perusapinoiden ja lintujen lisäksi muun muassa kirahveja ja norsuja.

Tänä viikonloppuna täällä Lyonissa vieraili suomalainen ystäväni, joka on tällä hetkellä vaihdossa Pariisissa. Paikkasimme hänen kanssaan vielä kolmannen aukon, joka minulla oli Lyon-sivistyksessäni. Kävimme siis boheemimmalla Croix-Roussen alueella kävelemässä ja tutustumassa paikallisiin vintage-myymälöihin, sekä paikallisten valmistajien tuotteisiin. Kiipesimme myös ylös Croix-Roussen rinteelle, josta oli mukavat maisemat alas keskustaan.

Kevään mittaan Lyonissa  näkyy yhä selvemmin myös ranskalaisten liikunnallinen aktiivisuus. Pyöräilijöitä ja juoksijoita riittää joka nurkassa. Olen itsekin innostunut juoksemisesta, mutta en edes yritä juosta ylös kaikkia yli 500 porrasta, jotka johtavat Fourvièren kukkulalle. Paikallisille tuo porrasjuoksu on kuitenkin yleistä. Itse suosin kuitenkin jokirantaa. Olen käynyt juoksemassa myös Parc de la Tête d’Orissa, mutta se vaatii melko paljon aikaa, koska puisto sijaitsee toisella puolella kaupunkia kuin asuntoni. Olenkin ajanut sinne Velov –kaupunkipyörällä, joita saa vuokrattua päiväksi eurolla käyttöönsä. Ne ovat huippukäteviä ja helppokäyttöisiä. Siis ehdottomasti yksi parhaista tavoista nähdä kaupunkia.

Sen lisäksi, että olen tutustunut kaupungin nähtävyyksiin, olen myös tutustunut lisää paikalliseen ruokakulttuuriin. Olen löytänyt pari ihanaa kahvilaa ja kokeillut erilaisia paikallisia ja etnisiä ruokia ravintoloissa. Kulinaristille Lyonin ravintolat tarjoavatkin takuuvarmasti mahtavia elämyksiä. Pääasiassa syön itse kuitenkin asuntolalla itse tekemääni ruokaa ja välillä Cafeteriassa yliopistolla sitä, mitä sattuu olemaan tarjolla.

Paikallisiin opiskelijoihin on harmittavan vaikea tutustua pintapuolta syvemmin, mutta olen kuitenkin viettänyt jonkin verran aikaa heidänkin kanssaan. Tänään olin erään kristillisestä opiskelijajärjestöstä tutun tytön synttäreillä ja asuntolassa juttelen aina välillä paikallisten opiskelijoiden kanssa, sillä heistä monet opiskelivat oikeustiedettä samassa yliopistossa kuin minäkin. Lisäksi olin viime maanantaina katsomassa elokuvateatterissa ”Nos Plus Belles Vacances” erään japanilaisen tytön kanssa ja yllätyin positiivisesti elokuvan erinomaisuudesta. Suosittelenkin lämpimästi katsomaan kyseisen elokuvan, jos satutte törmäämään siihen.

Nyt riittävät jaarittelut tältä erää. Toivotan teille hyvää yötä ja painun pehkuihin. Yritän lisäillä kuvia lähiaikoina, mutta tänään julkaisen vain tämän kirjoituksen.

Lomailua luostarissa

Eglise Saint Pierre

Blogini päivittyy taas pitkästä aikaa kuulumisilla täältä Ranskanmaalta. Olen ollut viimeisen viikon ajan kipeänä kuumeessa, joten en ole vielä kunnolla päässyt nauttimaan ihanan keväisestä ilmasta, joten ensi viikolla täytyy yrittää viettää aikaa ulkona senkin edestä. Nyt olo on jo onneksi parempi, kunhan ei mikään jälkitauti iske. Toivottavasti ei, sillä perjantaina olisi luvassa matka Geneveen WTO:n konttoriin ja EU:n delegaatioon. Lisäksi lauantaina olisi tarkoitus suunnata laskettelemaan lähelle Mont Blancia japanilaisen seinänaapurini kanssa.

Hiihtolomaviikon vietin siis Mâconissa ja Taizé-luostarissa hiljentymässä. Mâcon oli sievä ranskalainen pikkukaupunki, jonka kiersi hyvin vajaassa päivässä. Saavuin kaupunkiin jo aamulla ja kävelin ympäriinsä kauppojen ja kahviloiden ollessa vielä suljettuina. Käväisin myös joen toisella puolella, mutta siellä oli vain asuinrakennuksia ja muutama ravintola. Joki toi kuitenkin tunnelmaa kaupunkiin. Söin mukaani evääksi tuomani banaanin joen rannalla istuen ja palasin sitten takaisin toiselle puolelle.

Mâcon

Kiertelin pienen matkalaukkuni kanssa mukulakivisillä kävelykaduilla ja käväisin parissa museossa. Kummassakaan ei ollut minun lisäkseni muita vierailijoita. Alle 26-vuotiaana pääsin kumpaankin sisään ilmaiseksi. Kiersin ensin Lamartinen museon, jossa oli pieni kokoelma taidetta. Ursulinien luostarin museossa oli melko paljon nähtävää ja taideaarteita, mutta ainoana vierailijana oli hiukan ahdistava olla, sillä museovahdit vaikuttivat siltä, että he olisivat halunneet sulkea paikan jo hiukan aikaisemmin kello 12 ”siestaa” varten, mutta minun takiani he joutuivat odottamaan varttia vaille 12 asti.

Ursulinien luostari

Syömässä kävin taivaallisessa Crêperie Crêperie Vent d'ouest:ssa, jossa söin alkupalaksi kanipatéeta. Pääruuaksi ja jälkipalaksi söin tietysti maailmankuuluja crêpeseja ja nautin täysin siemauksin. Ravintola oli sisustettu merihenkisesti, joten eräs nimeltämainitsematon suomalainen ystäväni olisi ollut varmasti aivan innoissaan kyseisestä paikasta.

Vietin hiukan aikaa myös shoppaillessa, sillä en ole ikävä kyllä ehtinyt pahemmin harrastaa vaatekaupoissa käyntiä Lyonissa. Lopuksi menin vielä hetkeksi istumaan ihanaan kahvilaan, jossa oli tarjolla vaikka mitä herkkuja. Söin suklaaleivoksen ja lueskelin hetken koulupapereita. Sitten olikin aika hypätä linja-autoon ja suunnata Taizéen.

Taizé

 Viikko Taizéssa oli mahtava ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin. Luostarissa oli yhteensä 1000 vierailijaa, joista 500 oli portugalilaisia. Niinpä minunkin pienryhmässäni oli kolme portugalilaista tyttöä. Tutustuin myös moniin itävaltalaisiin, saksalaisiin ja hollantilaisiin, mutta erityisen hauska sattuma oli, että Taizéssa oli lisäkseni toinenkin suomalainen. Hänkin oli tietysti Turusta! En ollut puhunut suomea miltei kuukauteen ja aluksi tuntuikin oudolta puhua omaa äidinkieltä kasvotusten jonkun kanssa. Hassua, miten nopeasti sitä tottuu käyttämään pelkästään vieraita kieliä.

Rauhalliset rukoushetket, lähes meditatiiviset laulut ja omat vaelteluni Taizé-kylän ympäristössä toivat toivottua vaihtelua normaaliin hektiseen elämänmenooni. Oli ihana taas huomata, miten aika pysähtyy Taizéssa ja kaikki on niin tyyntä. Kenelläkään ei ole kiire minnekään ja silti asiat hoituvat. Pitkistä ruokajonoista selvittiin hyvin talven pakkasillakin ja parakit olivat sopivan lämpöisiä nukkumiseen, kunhan vain laittoi tarpeeksi vaatetta päälle.  Ruoka Taizéssa oli yksinkertaista, mutta hyvää ja yleensä sitä sai myös lisää, kun kaikki olivat hakeneet oman annoksensa.

Hiljaisuuden laakso Taizéssa

Luostarin seesteisen tunnelman ja upeiden maisemien hellimänä halusin kokea vielä syvemmän hiljaisuuden ja rauhan. Niinpä vietinkin loppuviikon hiljaisuudessa, retriitin kaltaisissa oloissa. Minun lisäkseni hiljaisuuden keskellä viikkoa aloitti myös viisi muuta tyttöä. Meillä oli omat raamattuopetukset, jotka piti läheisen Amegnyn kylän luostarista tullut nunna. Vietimme päivämme puhumatta, söimme yhdessä pienessä huoneessa klassisen musiikin soidessa taustalla ja lopun aikamme vietimme miten parhaaksi katsoimme. Osallistuimme tosin tietysti kirkossa pidettyihin rukoushetkiin. Upea kokemus kokonaisuudessaan. Olisin mielellään viettänyt hiljaisuudessa vaikka koko viikon.

Kaikki hyvä päättyy kuitenkin aikanaan ja niin minäkin palasin takaisin Lyonin arkeen viime sunnuntaina. Todellisuus iski tällä kertaa rajummin kuin yleensä ja toi mukanaan kuumeen ja kurkkukivun. Alkuviikosta kävin luennoilla ja ranskan tunneilla, mutta perjantaina jäin suosiolla kotiin sairastamaan. Viikonlopun aikana olo on onneksi parantunut ja toivonkin, että seuraava viikko sujuu paremmin kuin nykyinen.

Taizén kirkko

Kirkko sisältä

kirkon kellot