Retkeilyä ja kohtaamisia

Tervehdys uudemman kerran!

Lupasin tänään päivitellä loppuviikon tunnelmia ja kuvailla tapaamiani ihmisiä. Valokuvia  lisäsin nyt tähän tekstiin. Annecyn kuvia saatte ihailla vasta myöhemmin, koska netti pätkii niin hermoja raastavasti, että en viitsi enää yrittää lisätä enempää kuvia.  Aloitan tämän tekstin loppuviikon tapahtumilla, minkä jälkeen kerron, keitä olen täällä tavannut. En ole vielä tutustunut keneenkään kovin hyvin, mutta paljon uusia kasvoja on tullut vastaan. Niinpä tarjoilen teille luettavaksi vain antoisimmat kohtaamiset ja ranskalaisen yleisilmeen.

Lyonista itään

Portaat, vanha Lyon

Koska saavuin Lyoniin vasta viikko sitten, tarkoitus oli, että viettäisin ensimmäisen viikonlopun kaupunkiin tutustuen. Toisin kuitenkin kävi. Näin yliopiston ilmoitustaululla julisteen matkasta Annecyyn. En aikonut ensin osallistua, mutta perjantaina kävin lopulta ilmoittautumassa matkalle.

Niinpä lauantaiaamuna istuin täpötäydessä linja-autossa vietnamilaisen tytön vieressä matkalla kohti Alppeja. Saavuimme Annecyyn yhdentoista maissa. Bussimme pysähtyi Lac d’Annecyn eli Annecy-järven rannalle. Järven takana kohosivat lumihuippuiset vuoret, jotka heijastuivat kirkkaaseen veteen. Jatkoimme pian matkaamme kahden tunnin mittaiselle opastukselle, jonka piti miellyttävä-ääninen ranskalaisnainen. Hän puhui erittäin hitaasti ja selkeästi, joten häntä oli helppo ymmärtää.

Kierroksen aikana nousimme Château d’Annecyn linnalle, josta oli huikaisevat näköalat alas kaupunkiin. Tutustuimme myös Eglise St-Maurice –kirkkoon, sekä Thiou joen keskellä sijaitsevaan Palais de l’îlen saareen. Saarella oleva rakennus oli aiemmin toiminut samaan aikaan sekä vankilana että tuomioistuimena. Syylliseksi todettuja ei siis tarvinnut kuljettaa kovin pitkää matkaa kaltereiden taakse.

Opastuksen jälkeen lähdimme syömään monenkirjavalla porukalla. Mukanamme oli pari venäläistä sekä bulgarialainen, japanilainen ja saksalainen tyttö. Meillä oli vapaa-aikaa reilu kolme tuntia. Tarkoituksena oli ruuan jälkeen kierrellä kaupungissa. Valitettavasti kaikki ei mennyt kuitenkaan suunnitelmien mukaan. Päätimme kaikki ottaa kolmen annoksen ”formulen” eli menun.  Ravintola, johon menimme, oli täynnä ihmisiä. Niinpä ruuan saamisessa kesti pitkään ja vietimmekin ruokaillessa kaiken vapaa-aikamme. Ruoka oli onneksi hyvää ja ehdimme tutustua toisiimme. Annecysta ehdimme kuitenkin nähdä tämän takia vain vanhan kaupungin.  Matka takaisin Lyoniin sujui mainiosti, sillä puolet ajasta kului nukkumiseen.

Lyon tutuksi

Place Bellecourt

Tänään heräsin aamulla ajoissa, jotta ehtisin luterilaiseen messuun puoli yhdeksitoista. Saavuin paikalle hyvissä ajoin ja ehdin tutustua paikalliseen messukaavaan minulle ojennetusta vihkosesta.  Osuin paikalle juuri sopivana sunnuntaina, sillä messun jälkeen kirkossa oli poikkeuksellisesti tarjolla päivällinen seurakuntalaisille. Niinpä pääsin tutustumaan myös muuhun kirkkokansaan, joista valtaosa oli harmaahiuksisia. Vietin viehättävän iltapäivän heidän seurassaan.

Tyypillisen ranskalaiseen tapaan ruokailu kesti pitkään. Niinpä lähdin vasta kolmen jälkeen tallustamaan pois kirkolta. Päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja käydä tutustumassa samalla reissulla Lyonin vanhaan kaupunkiin. Nelikerroksisten rakennusten verhoama kaupunginosa kapeine katuineen on Lyonin ykkösnähtävyys, eikä syyttä. Alue on hyvin viehättävä, vaikka onkin jatkuvasti turistimassojen kansoittama. Käväisin sisällä majesteettisessa Cathédrale St-Jean:issa, vanhan kaupungin sydänkirkossa. Tämä valkea rakennus on noussut Lyoniin jo 1000-1200 -luvuilla.

Cathédrale St-Jean

Kuuden maissa lähdin lenkille iltahämärän jo laskeutuessa. Juoksin ylös jyrkkää rinnettä Fourvière-kukkulalle, jossa sijaitsee Lyonin kruunu, Basilique Notre-Dame de Fourvière. Tämä kirkko näkyy kaukaa, joten Lyoniin tulijan on lähes mahdotonta olla huomaamatta sitä. Kesti kuitenkin lähes viikko ennen kuin pääsin lähellekään sitä, enkä vieläkään viitsinyt lenkkivaatteissani mennä sisälle basilikaan, vaan ajattelin säästää vierailun myöhemmäksi. Basilikan vieressä seisoo myös Eiffel-tornia muistuttava miniatyyri. Se on Lyonin merkkipaalu ja sekularismin symboli. Sen huippu on Lyonin korkein kohta, mutta valitettavasti torni on suljettu yleisöltä.

Tuttuja Lyonista

Kuten sanottua, olen tutustunut täällä jo moniin uusiin ihmisiin, mutta en kuitenkaan oikein tunne vielä ketään. Olen kuitenkin saanut viettää yllättävän paljon aikaa paikallisten kanssa, vaikka luulin, että heihin olisi vaikeampi tutustua kuin muihin vaihtareihin. Ranskalaiset ovat ainakin täällä olleet erittäin ystävällisiä ja ihania. He kyselevät paljon ja esittävät tarpeeksi yksinkertaisia kysymyksiä, jotta pystyn vastaamaan. Vaikka olen ollut täällä vasta viikon, huomaan, että kielitaitoni (tai ainakin puhetaitoni) on kehittynyt jo valtavasti.

Alkuviikosta oli kuitenkin hankalampaa, koska en tuntenut vielä ketään. Maanantainen oikeustieteen opiskelijoiden tapaaminen ei auttanut minua tutustumaan uusiin ihmisiin, sillä kaikki lähtivät sen jälkeen omiin suuntiinsa, emmekä vaihtaneet yhteystietoja. Tunsinkin olevani täysin yksinäni täällä Lyonissa.

Onneksi on olemassa internet.  Juttelin facebookissa tuttujeni kanssa ja sovin lähteväni kuun viimeiseksi (siis ensi) viikonlopuksi Pariisiin tapaamaan ranskalaista ystävääni. Samalla kertaa näen myös suomalaista kaveriani, joka on nyt vaihdossa Pariisissa. Netin kautta sain myös selville, että reformoidulla kirkolla oli tiistaisi-iltaisin nuorten aikuisten ja opiskelijoiden tapaamisia. Niinpä päätin lähteä käymään heidän illassaan.

Ennen iltaa olin kuitenkin valitsemani ihmisoikeuskurssin luennolla yliopistolla. Parinkymmenen hengen ryhmä koostui pääasiassa paikallisista opiskelijoista. Jos kyse olisi ollut suomalaisesta oikeustieteen ryhmästä, niin kukaan ei olisi todennäköisesti puhunut mitään kenellekään, jota ei jo entuudestaan olisi tuntenut. Ei ainakaan sille nurkassa yksin istuvalle tytölle. Täällä kaikki on kuitenkin aivan päinvastoin. Paikalliset opiskelijat tuntevat kaikki toisensa ja tulevat tervehtimään uutta tulijaa. Keneltä tahansa voi kysyä apua ja saa ylitsevuotavan avuliaan neuvon. Esimerkiksi, kun kysyin eräältä opiskelijalta, missä seuraavan luentoni sali sijaitsi, hän ei tyytynyt vain neuvomaan minua, vaan kävi opastamassa minut paikan päälle.

Viex Lyon, vanha kaupunki

Vaikka olen itse luterilainen, jos täällä aikoo tavata nuoria kristittyjä, on osallistuttava muiden kirkkokuntien opiskelijatoimintaan. Luterilaisella kirkolla ei näet ole paljon nuorille suunnattua toimintaa. ”Ranska on äärimmäisen katolinen maa ja Lyon on katolisuuden kehto Ranskassa”, kuten asian ilmaisi eräs reformoidun kirkon opiskelijatoiminnassa tapaamani poika. Tiistai-ilta sujuikin mukavasti ja pääsin harjoittelemaan ranskan kielen taitoani puhumalla paikallisten kanssa. Katsoimme aluksi pari videota ja luimme sitten melko hankalaa ranskankielistä tekstiä. Tekstin luvun jälkeen keskustelimme aiheesta. Tai siis muut keskustelivat ja minä toimin lähinnä kuunteluoppilaana. Rehellisesti täytyy myöntää, että en ymmärtänyt varmaan puoliakaan siitä mitä puhuttiin, mutta oli silti todella mukavaa olla mukana ja kuunnella. Minut kutsuttiin mukaan myös seuraavaksi kertaa. Illan lopuksi eräs nuorista heitti minut autollaan asuntolalle.

Keskiviikkona minulla oli vapaapäivä. Kerroinkin jo aiemmin, mitä tein päiväsaikaan. Koska tunsin edelleen oloni yksinäiseksi, päätin lähteä illalla tutustumaan toiseen opiskelijailtaan, Agapé Campukseen. Se on ekumeeniskristillinen järjestö, jonka tarkoitus on auttaa nuoria kasvamaan henkilökohtaisesti uskossa. Illassa olikin kristittyjä eri kirkkokunnista ja myös eri kansallisuuksista, vaikka suurin osa opiskelijoista olikin ranskalaisia. Illan opetusosiossa käsiteltiin sitä, mitä eroa on Jumalan antamalla lupauksella verrattuna ihmisen antamaan lupaukseen. Puhujana oli keski-ikäinen mies, jonka puheesta sain erittäin hyvin selvää. Ymmärsinkin opetuksen lähes kokonaan.  

Tutustuin myös muihin nuoriin. Erityisesti juttelin erään lääketiedettä opiskelevan tytön kanssa. Hän ei ollut asunut koko ikäänsä Ranskassa, vaikkakin nyt jo pidempään. Hänen isänsä ei vieläkään kuulemma puhunut kunnolla ranskaa, mutta äiti oli opetellut kielen. Tyttö oli todella mukava ja vaikutti tulevan toimeen kaikkien paikalla olijoiden kanssa.

Torstain luennolla tapasin ensimmäistä kertaa kunnolla toisen vaihtarin. Kyseinen kanadalainen poika ei myöskään tuntenut vielä oikein ketään. Koska en saanut hänen natiivista ranskanaksentistaan selvää, puhuimme keskenämme englantia. Koska en saanut myöskään luennosta oikein mitään irti, kanadalainen lupasi lähettää minulle muistiinpanonsa, mikä oli todella kilttiä. Sain myös hänestä ensimmäisen Lyon-naamakirjakaverini.

Illemmalla asuntolan keittiössä juttelin herttaisen japanilaisen tytön kanssa ranskaksi muutaman sanan. Ehkä tapaan hänet vielä myöhemmin uudestaan ja voin jutella enemmänkin. Lisäksi juttelin myös turismia ja hallintoa opiskelevan korealaisen pojan kanssa, tosin englanniksi. Hän oli ilmeisen tyytyväinen siitä, että joku puhui hänen kanssaan kyseistä kieltä, koska hän ei osannut kovin hyvin ranskaa ja täällä harvempi puhuu kovin sujuvaa englantia. Keskustelu etenikin hänen kanssaan luontevasti, koska pystyin puhumaan paljon helpommin kuin ranskaksi.

Lauantaina Annecy-matkalla tutustuin menomatkalla vietnamilaiseen ja paluumatkalla puolalaiseen tyttöön. Koska heissä oli paljon samaa, vaikka he tulivatkin niin erilaisista maista ja kulttuureista, kerron ensin heidän yhtäläisyyksistään. Molemmat olivat tulleet Ranskaan oppiakseen paremmin maan kieltä ja olivat hyvin puheliaita. He olivat molemmat asuneet Ranskassa jo pidempään ja useammilla paikkakunnilla. Lisäksi molemmat asuivat nyt Lyonin laitamilla. Puolalainen tyttö antoi minulle paljon neuvoja. Hän kertoi esimerkiksi, millaisia suulliset kokeet Ranskassa yleensä ovat. Niitähän ei meillä Suomessa paljon esiinny. Vietnamilaiselta sain kuulla, että hänellä on useampi pikkuveli, jotka ovat häntä paljon pidempiä. Se ei tullut minulle kovin suurena yllätyksenä, sillä tyttö oli itse ehkä 145cm pitkä, siis minuakin reilusti lyhyempi!

Tutustuin matkalla myös paremmin venäläiseen tyttöön, joka asuu samassa asuntolassa kuin minä. Tapasin myös hänen ystäviään ja kävimme siis matkalla heidän kanssaan syömässä. Erityisen sympaattinen oli hänen seurassaan ollut saksalainen tyttö, joka on kotoisin Salzburgin lähistöltä ja harrastaa vaellusta. Hän tunsi paljon suomalaisia metallibändejä Nightwish tietysti mukaan luettuna.

Tänään kävin tosiaan luterilaisessa messussa, jossa valtaosa väestä oli keski-iän reilusti ylittäneitä. Sielläkin ihmiset olivat todella ihania. Ainakin kolme eri ihmistä kävi ennen messua kertomassa minulle, miten messukaava etenee, vaikka yritin kovasti vakuuttaa, että se ei tuottanut minulle ongelmaa, koska se oli melkein samanlainen kuin mihin olin Suomessa tottunut.

Messun jälkeen jäin lounaalle muun väen kanssa. Söimme maittavan kolmen ruokalajin luonaan ja juttelin hetken parin lähes omanikäiseni nuoren kanssa. Pöydässä istuin kuitenkin parin vanhemman miehen vieressä. Heistä toinen puhui todella selkeästi. Hänen kanssaan juttelinkin aika paljon. Kerroin muun muassa, että Suomi ei ollut neutraalia aluetta toisessa maailmansodassa, vaan taistelimme saksalaisten kanssa Venäjää vastaan. Mies kertoi myös omasta värikkäästä taustastaan. Hänen isänsä oli näet senegalilainen ja hänen äitinsä taas lahjakas konserttipianisti. Tämä vanha rouva oli myös mukana lounaalla. Olisin voinut vieläkin hyvin kuvitella hänet suuren yleisön eteen konserttihalliin soittamaan hoikkine, suoraryhtisine vartaloineen, pitkine mustaharmaine hameineen ja tyylikkäästi harmaantuneine hiuksineen, jotka oli kammattu elegantisti pään päälle nutturalle.

Samassa pöydässä istui lisäksi myös todennäköisesti jo eläkkeellä ollut tai ainakin pian eläkkeelle jäävä juristinainen, jonka kanssa keskustelin hiukan oikeustieteen koulutuksen eroista Suomessa ja Ranskassa. Paikalla oli minun lisäkseni myös muita ulkomaalaistaustaisia ihmisiä, muun muassa japanilainen nainen suloisen noin 3-vuotiaan tyttärensä kanssa ja espanjalainen nainen, joka toimi myös kirkon varainhoitajana. Lisäksi kirkon pappi oli saksalaistaustainen. Hän sanoi tuntevansa jonkun suomalaisen papin, joka vierailee silloin tällöin Lyonissa. Niinpä hän otti sähköpostiosoitteeni ylös, jotta voi antaa sen eteenpäin suomalaiselle papille.

Vanha Lyon joen toiselta puolen nähtynä

Summa summarum

Tulipa paljon tekstiä! Kiitän seurastasi, jos jaksoit lukea tekstin loppuun asti. Jos et jaksanut, vaan luet vain tätä loppuyhteenvetoa, niin ymmärrän hyvin. Kommenttia saa heittää loppuun tai esittää kysymyksiä aiheesta tai aiheen vierestä. Lisäksi otan vastaan toiveita siitä, mitä haluaisit minun kertovan tai mihin toivoisit minun keskittyvän kirjoituksissani. Ainakin yhden blogitekstin aion pyhittää ruualle, sen voin jo luvata, mutta muita toiveita otetaan vastaan!