Ensimmäiset päivät: samoilua ja seikkailuja

Salut!

Puisto Grenoblessa

On aika päivittää blogi ensimmäistä kertaa myös täältä Ranskasta. Huomatkaa rakkaat lukijat, että tämä  teksti on kirjoitettu jo pari päivää sitten 13.1.2011 hostellissa Grenoblessa. Nyt olen jo päässyt turvallisesti Lyonin kampusmajoituksen suojiin, tosin pienten mutkien kautta. Niistä seikkailuista kirjoitan kuitenkin vasta myöhemmin. Sitä ennen saatte tyytyä lomailuuni Grenoblessa.

Asiaan. Turhan jaarittelun sijaan haluatte varmaan kuulla, mitä täällä on OIKEASTI tapahtunut. Koska uuteen kaupunkiin tutustuessa sattuu aina paljon kaikenlaista, ajattelin jakaa teidän kanssanne vain muutaman hetken.  Kalliin aikanne säästämiseksi olen jakanut tekstin väliotsikoin, jotta voitte halutessanne lukea vain sen osion, joka teitä kiinnostaa.

Kielestä

Saavuin Grenobleen keskiviikkoiltana. Päivä kului lentäessä ja lentokentällä Tukholmassa.  Koska kentällä ei tapahtunut mitään kummempaa, pikakelaan keskiviikkoiltaan, jolloin lähdin Grenoble-Isèren lentokentältä bussilla keskustaa kohti. Onnistuin ostamaan lippuni bussiin ”à Grenoble” ja istahdin penkille. Istuin tyytyväisenä kunnes huomasin ikkunaan liimatun sinisen tarralapun. Siinä luki, että paikka tulisi säästää rullatuolissa oleville.  Podin koko matkan huonoa omaatuntoa siitä, että olin istunut juuri tuolle paikalle, vaikka bussissa ei ollut rullatuolin puolikastakaan. Tuskaani pidensi vielä se, että bussissa ollut ruotsalainen tyttö oli unohtanut suksensa kentälle ja palasimme sitten koko bussilastin kanssa hakemaan niitä. Opinpahan ainakin uuden sanan. Rullatuoli, ”fauteuil roulante” eli rullaava nojatuoli. 

Upeita maisemia kaupungilta

Uusia sanoja voi siis oppia monella tapaa. Seuraavaan uutuuteen tutustuinkin heti päästyäni hostellille ratikan ja jalkojeni avulla. Kyselin näet hostellin aulassa olleelta mukavalta vastaanottovirkailijalta vaellusmahdollisuuksista. Hän kertoi vaihtoehdoista ja alkoi sitten puhua ”raketeista”, joiden avulla pääsi ylös vuorille hyvin tähänkin aikaan vuodesta. Kummastunut ilmeeni paljasti nopeasti, etten tajunnut yhtään, mistä hän puhui. Niinpä hän kysyi minulta, tiesinkö mitä ”raquettes”:t ovat. Kun vastasin etten tiedä, hän näytti jalkojaan ja kertoi, että niillä pystyi kävelemään lumen päällä. Siis lumikengät!

Vaikka olenkin oppinut uusia sanoja, ranskan kielen puhuminen tuottaa vielä suurta tuskaa ja myös ärsytystä. Puhuminen on hidasta ja kankeaa ja lausuminen tönkköä. Joudun myös pyytämään, että minulle toistetaan lauseita, koska en yksinkertaisesti ymmärrä. ”Quoi?” (mitä?) onkin lempisanani. Toistoa välttääkseni kysyn myös välillä ”comment?” (kuinka?).  Rohkaiseviakin tapaamisia on silti ollut. Ensimmäisenä iltana hostellihuoneessani oli kaksi saksalaista tyttöä, jotka olivat olleet Erasmus-vaihdossa jossain päin Ranskaa. He kannustivat minua puhumaan, vaikka olisikin vaikeaa ja sanoivat, että hekään eivät olleet aluksi saaneet mitään suustaan ulos. Nyt he puhuivat ranskaa todella hyvin. Ranskalaisten itsensä kanssa on vaikeampaa, koska he puhuvat niin nopeasti, mutta ehkä sekin ajan kanssa helpottuu.

Kaupungista

Näkymä hostellin ikkunasta

Hostellihuoneessa yöpynyt ranskalaisnainen totesi, että Grenoble on ihan samanlainen kuin muutkin ranskalaiset kaupungit. Ei mitään erityistä. Itse rohkenen olla eri mieltä. Täytyy tosin myöntää, että minulla ei ole kovin suurta paikallistuntemusta. Mielestäni vuorien ympäröimä Grenoble on kuitenkin valtavan kaunis kaupunki. Tästä todistaa jo se, että hostellihuoneen ikkunasta näkyy suoraan vuorille. Keskusta on todella tasainen, ihan kuin lätty. Vuoret luovat kuitenkin mahtavat puitteet ja tekevät kaupungista ainutlaatuisen.

Paikallinen juristikoulutuslaitos

Eilen hyrräsin koko päivän Grenoblen keskustassa. Kävin turistitoimistossa, josta sain reittikartan kaupungin tärkeimpiin nähtävyyksiin. Lisäsin reittiin tosin vähän omia silmukoita.  Keskusta on perinteikkään eurooppalainen kapeine kujineen ja autoilta suljettuine aukioineen. Kesäisinä päivinä olisin voinut levähdellä monissa puistikoissa, mutta talvi verotti ikävästi tätä puolta, koska kylmä ilma ei houkuttanut istumaan penkeillä. Sen sijaan istahdin hetkeksi sisään muutamaan upeaan kirkkoon lämmittelemään jäseniäni.

Kaupungin ehkä suurin nähtävyys, köysirata, oli valitettavasti suljettu. Ei siis auttanut muu kuin kiivetä jalan Bastille-linnoitukselle, joka seisoo Grenoblen yllä noin puolen kilometrin korkeudessa. Linnoitukselta oli upeat näkymät kaupunkiin ja vastapäisille vuorille. Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

Myös ostosmahdollisuudet ovat keskustassa kohtuulliset. Kauppoja tosin on ympäri keskustaa, joten saattaa joutua etsimään aika kauan, jos etsii jotain tiettyä putiikkia. Kaupungin laitamilta löytyy myös isompia ostoskeskuksia. En tosin käynyt niissä sisällä, joten en tiedä niiden tasosta.

Vaelluksesta

Pieniä esteitä vaellusreitillä

Koska keskustan tärkeimmät osat sai koluttua päivässä, päätin tänään lähteä vaeltamaan. Vaikka hostellin vastaanottopoika oli suositellut lumikenkien käyttöä, päätin selviytyä ilman niitä, koska en omista kyseisiä kenkiä edes Suomessa. En myöskään viitsinyt hankkia niitä edes vuokralle Grenoblessa ollessani. Niinpä päätin pysyä vaellusreissullani lumirajan alapuolella.

Maisemakuvaa matkan varrelta

Reittivaihtoehtoja oli todella paljon. Olin edeltävänä päivänä hakenut kartan turistitoimistosta ja käynyt ”Maison de Montagnessa” eli vuoristo-opastuskeskuksessa kysymässä sopivaa reittiä.  Olin pyytänyt noin viiden tunnin vaellusta. Lähdin liikkeelle ja noin puolessa tunnissa olin edennyt jo neljäsosan minulle suositellusta matkasta. Opastuskeskuksen virkailija ei selvästikään uskonut taitoihini tai intooni. Koska en halunnut lyhentää vaellustani kahteen tuntiin, suunnittelin itse uuden reitin, mikä oli helppoa saamani kartan avulla.

Reitit oli merkitty hyvin maastoon

Alkuperäinen vuoristovirkailijan suosittelema reitti nousi vain noin 500 metriin, mutta lisäsin itse reittiin 937 metrisen huipun, jolle kiipesin. Alas tultuani jatkoin matkaani läpi suloisten pienten kylien. Vaikka reitti ei ollut maisemallisesti kovin erikoinen varsinkaan, koska kaikkialla oli melko sumuista, tuli ainakin päivän urheiluannos täyteen!

Kulttuurista

Näkymä Bastillelta

Jos olet joskus ihmetellyt, miksi ranskalaiset ovat niin hoikkia, vaikka maa on tunnettu mahtavasta ruokakulttuuristaan, niin olen vihdoin löytänyt vastauksen. Tämä pätee ainakin Grenoblessa. Täällä urheillaan aivan valtavasti. Kiivetessäni Bastille-linnoitukselle ohitseni juoksi kymmeniä urheilupukuisia miehiä ja naisia. Uskokaa pois, reitti ei todellakaan ollut maailman helpoin, vaan koko matka oli melko jyrkkää nousua. Siinä jos jossain kunto kasvaa ja ylimääräiset kalorit palavat. Tämäkään ei kuitenkaan vielä riitä. Portaita linnoitukselta alas liidellessäni vastaani tuli näet mies, joka käveli ylöspäin puu-(tai siis metalli-)jaloilla. Aivan uskomaton suoritus.

Vesi virtaa vuorilta

Ruuastahan on myös pakko puhua. On se niin makeaa. Boulangerie-leipomoiden itsetehtyihin tuotteisiin ei vain voi kyllästyä. Eilen söin sitruunaleivoksen. Huomenna otan jälkiruuaksi tarte tatinin ja ylihuomenna… Onneksi on aikaa maistella kaikkea hyvää pidemmän aikaa, niin ei tarvitse ahmia kaikkea kerralla. Suolaiset ruuat ovat tietysti asia erikseen. Niitä voi syödä surutta enemmänkin. Koska tämä on niin laaja aihe, jätän tämän toistaiseksi maininnan varaan. Kirjoittanen mahdollisesti jossain vaiheessa aiheesta oman blogitekstin, kunhan olen tutustunut paremmin paikallisiin antimiin.

Viimeiseksi otan tähän vielä yhden tärkeimmistä ranskalaisiin liittyvistä piirteistä. Se on ylpeys omasta kielestä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kaikki elokuvat dupataan ranskaksi. Kävin tänään elokuvissa katsomassa Mission Impossiblen. Tietysti ranskaksi. Oli hullunkurista katsoa, kun Tom Cruise puhui ranskaa, sen verran kuin kieltä ylipäätään ymmärsin. Vielä huvittavampaa oli kuitenkin kuunnella oman poikamme Samuli Edelmannin ranskankielistä esitystä. Tämä elokuva pomppasikin heti listalle, ”nämä elokuvat täytyy katsoa alkuperäisversiona, kun pääsen Suomeen”. Tiedoksi teillekin, että oli hyvä. Samulilla oli myös huomattava rooli ja hän selvityi siitä mallikelpoisesti! Kannattaa siis mennä katsomaan, kunhan alkaa pyöriä teattereissa sielläkin.

Vaellusreitin varrelta